Kiire on illuusio tärkeydestä

Kiireen vastakohta – ja miksi se on johtajan kovin valuutta

Olin palaverissa, jossa oli mukana kokenut ja arvostettu johtaja. Sellainen, joka on kerännyt kannuksensa ja maineensa jo vuosia sitten.
Hän saapui paikalle kaksi minuuttia ennen ilmoitettua alkua, ripusti takkinsa ja istui alas. En ole koskaan todistanut yhtä vahvaa, kiireetöntä ja välitöntä läsnäoloa.
Hän kuunteli, kommentoi täsmällisesti ja antoi jokaiselle huomionsa ilman, että katse harhaili läppärin tai puhelimen näytölle.
Kolmekymmentä sekuntia ennen ilmoitettua päättymisaikaa hän kiitti, nousi, otti päällystakkinsa ja poistui.

Ei höpöpuheita kiireestä, ei anteeksipyyntöjä aikataulupaineista. Vain selkeä viesti: "Olen tässä nyt, ja juuri tämä hetki on tärkein."

Kiire on työelämän halvin statusmerkki

Moni kantaa kiirettä kuin pokaalia. Se on tapa näyttää, että on tärkeä ja kysytty. Mutta kiireen jatkuva korostaminen ei ole tehokkuutta – se on läsnäolon vastakohta.
Kun kaikki puhuvat kiireestä, työ muuttuu suoritukseksi, jossa seuraava asia on aina tärkeämpi kuin tämä hetki. Silloin ihmissuhteet työpaikalla kutistuvat välineiksi, ja kuunteleminen muuttuu odottamiseksi, että saa taas puhua itse.

Läsnäolo on johtajan hiljainen voima

Todellinen arvovalta syntyy siitä, että ihminen pystyy pysymään tilanteessa. Läsnäolo kertoo hallinnasta – ei vain ajankäytön, vaan myös omien tunteiden ja ajatusten hallinnasta.
Kun johtaja on täysin paikalla, muutkin hidastavat tahtiaan ja alkavat ajatella syvemmin. Se on tehokkuutta, jonka vaikutus näkyy päätösten laadussa ja luottamuksen kasvussa.

Kiire tappaa kuuntelemisen

Kiireen sävyttämä kokous on helppo tunnistaa: joku katsoo kelloa viiden minuutin välein, toisen puhelin värisee pöydällä. Kenelläkään ei ole ollut aikaa jäsentää ajatuksiaan etukäteen. Lopputulos: kukaan ei muista, mitä oikeasti sovittiin, eikä kukaan tunne, että hänen panoksensa olisi ollut merkityksellinen.

Läsnäolon taito käytäntöön

• Tule paikalle niin, että ehdit rauhoittua ennen kuin aloitat.

• Ole kiinnostunut ihmisistä ja aiheesta, älä vain agendasta.

• Anna huomiosi kokonaan sille, joka puhuu – ilman teknisiä "apuja".

• Lopeta ajallaan, mutta niin, että kaikki oleellinen on tullut käsitellyksi.

Lopuksi

Sen johtajan, jonka tapasin tuossa palaverissa, ei tarvinnut kertaakaan sanoa olevansa kiireinen. Hänen tapansa olla läsnä kertoi kaiken: hän hallitsee oman aikansa ja tilansa – ja sen myötä myös huoneen.
Ehkä todellinen arvovaltamme ei synny siitä, kuinka paljon ehdimme tehdä, vaan siitä, kuinka täysillä olemme silloin, kun olemme paikalla.

Vie tämä käytäntöön
Seuraavassa kokouksessa testaa: laita puhelin pois näkyvistä, katso puhujaa silmiin ja pysy tilanteessa alusta loppuun. Katso, miten se muuttaa paitsi muiden kokemusta – myös omaa oloasi.